Jos etsit blogia, jossa kirjoitetaan hyvällä suomen kielellä hyvästä ja tasokkaasta kiipeilystä, olet sataprosenttisella varmuudella väärässä paikassa. Tämä blogi kertoo huonotasoisen kiipeilijän sekoiluista seinillä ja kallioilla liian vähäisin toistoin. Aloitin lajin ystäväni houkuteltua minut seinälle uutena vuotena 2008. Toistaiseksi sydäntä lähimpänä tuntuu olevan sportti. Vaikka on se boulderointikin välillä ihan kivaa. Ja viime talvena astui jääkin mukaan kuvioihin. Ja nyttemmin on trädikin ruvennut pyörimään ajatuksissa toistuvasti...

Tämä blogi syntyi hetken mielijohteesta helmikuun 2011 lopulla ja näemmä on tullut tavaksi naputella jotain aina kun on kiivetty (ja välillä muunkin ulkoilun tiimoilta). Kirjoittajaa kuvaa etusivun laatikko varsin osuvasti. Olen huomannut, että tällainen "tuuli heiluttaa leukoja" -kirjoittaminen toimii minulla kiipeilyssä myös hyvänä itsearviointina. Kirjoittaessa tulee arvioitua omaa suoritustaan jälkikäteen objektiivisemmin ja siitähän saattaa olla jotain hyötyä.

Vaikka olenkin tässä hommassa ihan paska, se antaa minulle paljon (tai ehkä just sen takia). Kun toppaat jonkun (itsellesi) vaikean reitin, on se fiilis vaan niin käsittämättömän siisti. Tai jos otat pakit ja toteat, että turpaan tuli, on sekin fiilis ihan yhtä siisti. Toki, jos pelkästään tulee turpaan, ei se sit enää niin siistiä ole. Muista en tiedä, mutta ainakin minulle toistaiseksi hommassa tuntuu useimmiten kruksien ylittämiset olevan sellaisia itsensä voittamisia enneminkin kuin hyviä urheilusuorituksia.

Kirjoittajan näkemys itsestään tunnetusti positiivisena henkilönä.